*

pekkakauppala

Venäjän sotilastiedustelulaitos tekee kuolemaa

Niin keisarin Venäjän, Neuvostoliiton kuin nykyisen Venäjän federaationkin vallan ydin on harva se vuosi ollut kovien kulissientakaisten valtataistelujen kourissa.

Tärkeänä punaisena lankana niissä on ollut sotilas- ja siviilitiedustelun välienselvittelyt. Parhaillaan tämä parinsadan vuoden kamppailujen tie on päättymässä siviilitiedustelun täydelliseen voittoon.

Yleisesikunnan päätiedusteluhallinto, GRU on heittämässä pyyhettä kehään ja valmistautuu viralliseen tai tosiasialliseen lakkautukseensa. Ulkomaantiedustelupalvelu SVR ottanee myös sotilastiedustelun vastuulleen. SVR puolestaan on suoraan alisteinen federaation tiedustelupalveluun, FSB:hen, entiseen KGB:hen.

Neuvostoliiton hajoamisesta GRU selvisi aluksi jopa paremmin kuin KGB. Kiinteämpi, vähemmän korruptoitunut ja ideologisesti vähemmän kommunismiin kuin yleisisänmaallisuuteen ohjattu sotilastiedustelu selvisi mullistuksista yhtenäisenä ja varsin iskukykyisenä.

Vuodesta 1993 on se kuitenkin jokaisessa Venäjän valtakriisissä panostanut häviävään osapuoleen: ensin Hasbulatoviin ja Rutskoihin Jeltsiniä vastaan vuonna 1993, sitten Primakoviin ja Lužkoviin Putinia vastaan 1999, Hodorkovskiin Putinia vastaan 2003–2004 ja lopuksi 2007–2008 tukenut huumepoliisia sen taistelussa FSB:n johtoa vastaan. Viimeisen näistä jälkeen aloitetut armeijareformit ovat systemaattisesti heikentäneet ja kutistaneet GRU:ta ja presidenttipelin ratkaisu viime syyskuussa avaa tien armoniskulle.

Selkeimmin GRU-mielisenä sanomalehtenä tunnettu populistis-suurvenäläinen Zavtra on viime numerossaan julkaissut mitä perusteellisimman ja avoimimman haastattelun GRU:n kenraalista, joka käyttää nimimerkkiä ”toveri Raul” ja on jättänyt aktiivipalvelun vähän aikaa sitten. Tämä lajissaan kerta kaikkiaan epätyypillinen esiintyminen voidaan katsoa eräänlaiseksi GRU:n poliittiseksi testamentiksi: ohjeistukseksi omille viiteryhmilleen, miksi ja miten töitä tullaan jatkamaan ilman organisaatiota.

Toveri Raul pohtii ensin kysymystä miksi Neuvostoliiton tiedustelupalvelut eivät pystyneet estämään supervallan hajoamista. GRU on ollut aina tämän suurvallan aseenkantaja ja usein se on nähty ei tosin kommunistisen mutta territoriaalisen Neuvostoliiton elvyttäjien lujimpana linnoituksena.

Toveri Raul vapauttaa GRU:n vastuusta tähän ”katastrofiin” sillä perusteella, että ulkomailla toimivana järjestönä ei sillä ollut edellytyksiä vaikuttaa syvällä maan sisällä tapahtuviin prosesseihin. Syyttävä sormi osoittaa kuitenkin KGB:tä, jonka väitetään taitamattomalla toiminnallaan hillitsemisen sijasta vauhdittaneen hajoamisprosessia.

Tässä on vaikea olla näkemättä viitettä, että GRU ei usko FSB:n ja Putinin johdolla haluttavan eikä pystyttävän restauroimaan supervaltaa.

Toveri Raulin mielestä GRU tosin pääsi 1990-luvun kriisi- ja sota-alueilla Kaukasiassa jne. lopultakin luomaan vaikutusverkon ainakin näille alueille mutta sille ei koskaan sallittu suoraa kontaktia maan korkeimman johdon kanssa.

Lopulta sitten päättömät ja sotilasasioista mitään ymmärtämättömät ”reformoijat” kuuluvat päässeen raunioittamaan GRU:ta liike-elämän tyylisin työvoiman massairtisanomisin, joita sen hienorakenteiset ulkomailla toimivat konspiraatiosysteemit eivät alkuunkaan kestä.

Mitään toivoa GRU:n organisaatiolle ei toveri Raul anna. Hän vain vannottaa kaikkia epätoivoisia kanssakulkijoitaan vastustamaan kiusauksia ryhtyä pettureiksi ja mennä ulkomaisten vastustajalaitosten palvelukseen. Sillä toveri Raulin mielestä GRU ”geeniensä” kautta tulee jatkamaan eloaan ja kasvattamaan sopivalla hetkellä itselleen uuden järjestöruumiin.

Ja sille arvellaan olevan tilauksen, sillä vanhan kenraalin mielestä kaikella Venäjän tiedustelutoiminnalla on yksi jättiongelma: ”Nykytiedustelun pääongelma on motivaation ja vakaumuksen pyyhkiytyminen pois, sen uskon, jota ilman ei tiedustelija voi työskennellä… Joka vuosi yhä enemmän viedään tiedustelu aivan konkreettisten yritysten ja konsernien kaupallisten etujen palvelemiseen ja puolustamiseen. Ja vaikka on mahdollista todistella itselleen kauan, että puolustaa Venäjän intressejä toimiessaan pankin tai öljyfirman intresseissä, mutta kun oman työn luonteen pohjalta tietää minne ja mille tileille katoavat voitot näistä operaatioista, joita suojelee, niin tulee hyvin vaikeaksi säilyttää vakaumus ja persoonansa jakamattomuus.”

Kaukaa ulkopuolelta katsottuna tällainen vaikuttaa aluksi tyhjältä juhlavuudelta. Kuitenkin on syytä muistaa, että länsimaiset tiedustelupalvelut ovat tunteneet GRU:n varsin vajavaisesti lähinnä yhdestä syystä: loikkareita sieltä on ollut vain murto-osa siitä mitä KGB/FSB:stä.

Luja munkkiveljeskuntamainen yhteisyydentunne on ollut GRU:n valttikortti. Tulevaisuus näyttää kuinka pitkälle tällä yhdellä kortilla voi pötkiä ilman organisaatiopohjaa. Suomella on tässä yhteydessä syytä iloita vakoojaongelmien vähenemisestä. Sillä varmasti tulee kestämään vuosia ennen kuin SVR pystyy astumaan GRU:n sotilastiedustelusaappaisiin. 

Ja nimenomaan Suomessa sodan jälkeen muuten varsin passiivinen GRU laajensi merkittävästi toimintaansa Neuvostoliiton hajottua. Venäjän halu sotilaallisiin seikkailuihin raja-alueillaan tai harvojen liittolaistensa puolesta varmasti myös laskee.

Kuitenkin Venäjän demokratialle uutiset ovat uutta jobinpostia: sitä tukahduttava FSB:n ylivalta kasvaa entistäkin mahtavammaksi, vaihtoehdottomaksi ja kontrolloimattomaksi.

 



Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Mielenkiintoinen artikkeli ja vähän käsitellystä aiheesta. Kiitokset, Pekka. Kirjoituksestasi voisi päätellä, että tämä hidastaisi uuden Neuvostoliiton rakentamiseen, koska GRU ei ole sitä osaltaan edistämässä? Onko johtopäätös oikea vai väärä?

Tosin Neuvostoliiton paluulle on paljon muitakin esteitä, pelkästään liittolaispomojen halu olla suurimpia pomoja ainakin omassa maassaan. Ei heistä ole, ellei heitä nujerreta, Putinin alaisiksi ja tilanne toisin päin on mahdoton. Jos heidät nujerretaan, siitä puolestaan voi seurata lopulta Venäjän hajoaminen.

Keskustelin erään maan entisen Venäjän suurlähettilään kanssa. Hänen arvionsa oli, että Venäjä hajoaa 5 - 7 vuoden kuluessa. Jos niin käy, ei GRU:lla liene roolia siinä asiassa? FSB:llä on kova rooli, mutta jos korruptiorahat sitä ennen olennaisesti vähenevät, sen "motivaatio" kuihtuu.

juha lehtonen

Veikko, ennen kuin saapastelet Nato joukkojen kärjessä Arbatilla, sinun pitää käydä nukkumaan. Märät unet saapuvat öisin...

Erik Johansson

Ei Saksi uneksi NATO_joukoista Moskovan kaduilla. Ei Reenpää ja metsäteollisuus häntä sellaiseen ole pestannut. Karjalan metsät ovat hänen tavoitteensa.

Myöskään Venäjän ja NATO:n konfliktista Saksi toimeksiantajineen ei haaveile. Onhan vuorineuvoksilla toki käytännöllistä todellisuudentajua. He lähtevät toiveajattelemastaan Venäjän sisäisestä vakavasta konfliktista, jopa sisällissodasta. Tällöin voisi tulla kysymykseen että konfliktin jokin osapuoli olisi valmis luovuttamaan Karjalan poliittisesti Suomelle, taloudellisesti ylikansalliselle Suomen metsäteollisuudelle muhkeita korvauksia (Sveitsin pankissa) ja Karjalan metsiin rynnistävän metsäteollisuuden osaomistusta vastaan.

Tässä toteutuisi se Saksin win-win palautusajatus, jossa Suomen win olisi Karjala ja Venäjän win se että Suomi ehostaisi saamansa Karjalan, mistä Karjalan luovuttanut Venäjän sisäisen konfliktin osapuoli korjaisi osingot.

Mutta turhia ovat herrojen unet. Venäjä kestää kyllä yhtenäisenä. Lisähankaluutena uneksijoilla on Suomen parlamentaarinen järjestelmä, joka ei ulkopoliittisiin seikkailuihin ja vehkeilyihin suostu ja jota vastaan Saksi onkin kovasti hyökkäillyt väitöksin että se ei muka edustaisi kansan tahtoa ja että parlamentaaristen voimasuhteiden asemesta olisi katsottava erinäisiä gallup-tutkimuksia.

Kalevi Wahrman

Pannaan Veikko höökijoikot vanhaan malliin valmiustilaan.

Käyttäjän pekkakauppala kuva
Pekka Kauppala

Johtopäätöksesi on oikea, Veikko. Tosin, kun pohditaan neuvostostruktuurien uudelleenrakentamista, niin ei se mikään este ole sellaisten rakentamiselle Venäjän sisälle. Mutta itse ydinkysymyksen, pyrkimysten laajentaa nyky-Venäjää muille Neuvostoliiton alueille suhteen, asia on selvästi näin. Suunnitelmien yhdistää valtiota Venäjään ytimenä on aina ollut ajatus slaavilaisliitosta, eli Valko-Venäjän ja Ukrainan littymisestä tai liittämisestä siihen. Tälle hankkeelle olisi nimittäin jonkinverran reaalipoliittista pohjaa siinä, että näissä -mutta vain näissä löytyy sille- melko laajaa kannatusta myös paikan päällä ts. sitä voitaisiin yrittää toteuttaa ainakin pääosin ilman väkivaltaa. Mutta se edellyttäisi massiivista rahavarojen käyttöä siihen Venäjän taholta. Koska Valko-Venäjän ja Ukrainan taloudelle ovat korkeat energianhinnat myrkkyä voisi Venäjä myymällä öljyä ja kaasua erikoishalvalla saada käyttöönä veivin ohjata ja/tai painostaa valtiot tällaiseen liittoon. Juuri näin on GRU halunnut. Mutta ei FSB, joka tarvitsee näitä samoja rahoja kotimaan hallinnointisysteemiensä rahoitukseen. Slaavilaisliitto on parhaillaan kuolleessa pisteessä huonontuneitten suhteitten Ukrainaan vuoksi enkä näe Putinin integraatiopuheilla juuri muuta kuin vaalikampanjamerkitystä.

Kalevi Wahrman

Eli pitäisikö liittyä NATOON.

Käyttäjän pekkakauppala kuva
Pekka Kauppala

Hyvä kysymys toisessa yhteydessä. Tähän riittää, että Suomessa menneisyyden maailmoissa elävät piirit yhtäältä uskovat globaaliseen toimintaan Afganistanissa, Libyassa jne. siirtyneen NATO:n edelleen unelmoivan päästä rajoittamaan Venäjän painostusmahdollisuuksia Suomen suhteen. Toisaalla uskotaan Venäjän pitävän Suomen NATO-jäsenyyskysymystä suhteitten kynnyskivenä kun taas tosiasiassa Venäjää tuntuu Suomen NATO-suhteitten konkreettinen sisältö kiinnostavan enemmän.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Itse katson, että Venäjästä on tulossa sen naapurimaille, myös Suomelle ja Baltian maille, entistä vaarallisempi ja Putinin suunnitelma Neuvostoliiton palauttamiseksi ei ole vain paperilla, vaan siitä on hälyttäviä merkkejä näkyvissä koko IVY-alueella. Valko-Venäjä on jo tiiviissä tulliliitossa Venäjän kanssa ja se todennäköisesti liitetään Venäjään suoraan viimeistään siinä vaiheessa kun Lukashenkan kausi päättyy. Ukraina on venäläismielisen Janukovitshin hallinnassa ja sen järjestelmä on nopeasti muuttunut oppositiolle kielteiseksi. Venäjän "ärähdys" Tymoshenkon pidätyksestä ja tuomiosta on vain hämäystä tai perustuu siihen, että Ukrainassa mentäisiin liian nopeasti liian pitkälle. Georgiassa ja kaikissa idempänä olevissa entisissä neuvostotasavalloissa on venäläisjoukkoja ja useat maat ovat diktatuureja, joiden taloudellinen kehitys on pysähtynyt. Ne voivat olla Venäjälle oikealla hetkellä suupaloja.

Keskeistä on se, että Suomi, Viro, Latvia ja Liettua täytyy pitää venäläisekspansion ulkopuolella niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. Tämän on toteuduttava EU:n, NATO:n ja kunkin maan itsenäisen uskottavan puolustuksen kulmakiviin turvautuen ja sisäpoliittisia riitoja varoen. Venäjän sotilasvarustelun lisäämisen aikatauluttaminen yhteen Euroopan talouskriisin kanssa ei myöskään ole yhteensattuma, vaan maailmanhistoriassa sotilaalliset investoinnit ovat kulkeneet käsi kädessä muiden maiden taloudellisten paineiden ja niiden aiheuttaman poliittisen hajaannuksen hyväksikäytön kanssa.

Käyttäjän pekkakauppala kuva
Pekka Kauppala

Parin edellisen vastaukseni lisäksi: Lukashenka on itse ollut Neuvostoliiton palautussuunnitelmien kiihkeä kannattaja ja GRU-piirien sankari (samassa Zavtran numerossa lausuu hän haastattelussa: "Jekaterina, haluan kiittää Zavtra-lehteä kannanotoistanne. Kuinka paljon te teettekään minun ja meidän maamme hyväksi! Prohanov [Zavtran päätoimittaja]on minulle jo suorastaan jumalankaltainen.") Se, että hänen suhteensa Putiniin kehittyivät jäisiksi ja maat riitautuivat perinpohjin energianhinnoista osoittaa, että vakavaa tahtoa Jeltsinin luoman muodollisen Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton kehittämiseksi todelliseksi ei Putinin hallinnolla ole. Ja jos tätä mahdollisuutta laajentaa helposti Venäjää ei ole käytetty eikä käytetä, miksi ryhdyttäisiin siihen vaikeampien tapausten kanssa?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Lukashenka haluaa tietysti Neuvostoliiton palautettavaksi tai Valko-Venäjän ja Venäjän yhdistettäväksi siten, että hänestä itsestään tulisi koko Venäjän hallitsija. Tämä taas ei ymmärrettävästi Putinille käy.

Kalevi Wahrman

Kamraattini venäjällä luettavissa: http://www.kansanaani.net/
jotka edustava nykyvenäjän vahvinta oppositiota. Ei kannata yrittää "savijaloilla seisovan jättiläisen" kaatamista. Yhteistyö on voimaa ja suomen taloudelliset intressipiirit tukevat yhteistyötä.

Tuula Saskia

Naapuri asioi ja tuo maahamme valuuttaa. Naapuri näkee maamme hyväksi ja muuttaa maahamme. Naapuri ostaa ns. kesähuviloita, koska meillä on rauhallista. Naapuri ostaa maata läheltä kohteita, jotka ovat maamme puolustuksen kannalta oleellisen tärkeitä.

Naapuri lisää aseistustaan maamme rajoilla. Naapuri rakensi kaasuputken Suomenlahteen entisen pääministerimme toimiessa konsulttina. Naapuri ei myy meille maata, jonka se meiltä ryösti hyökkäyssodassa.

Tämä on siis naapurimme: Venäjä.

Pentti Juhani Järvinen

GRU voi vaihtaa nimeään, mutta sen lakkauttaminen on epätodennäköistä, ennuste saattaisi jopa heijastella harkittua väärää tietoa. GRU:n näkyviä edustajia ovat lähetystöjen sotilasasiamiehet. Tuskin heitä poistetaan, kun kun asevoimia modernisoidaan. Sotilastieto on sen verran erikoista, etenkin teknisesti, ettei sen hankintaa ja arviointeja lähetystöissä voi noin vain siirtää muille.

Suomessa tuo GRU on muuten aina ollut suhteellisen vahva, monilukuinen, aina Valvontakomission ajoista. Mutta se oli heikommin tiedostettu kuin tuo kuulu KGB. Kyllä sen edustajat mm. vierailivat Suomen varuskunnissa varsin säännöllisesti, etenkin jos niissä oli venäläistä kalustoa, mitä siis oli aika paljon.

Omasta kokemuksesta tiedän, että se sai myös mm. 1982 kuunnella asuntojani ja puhelinta. Kadulla se järjesti välikohtauksia, v. 1982 mm. hymyilevän KGB-miehen, jonka takana oli kolme suurikokoista upseeria Puna-Armeijan vormuissa. Sen jälkeen omat paikalliset sotilaat että sukulaiset pantiin kyselemään merkityksiä, eli kuulustelemaan. Selvä maanpetoksellinen järjestely, jonka Imelän Eikan demariseuraaja väänsi - yhteistyössä KGB/GRU:n kanssa - tapaamiseksi "agenttiystävän" kanssa.

Agenttiystävä simuloi Günther Guilaume-nimistä kaveria. Tulkinnoilla, joita siis Suomen viranomaiset masinoivat, kuulusteltiin. Tuo suhde kolme GRU:ta plus yksi KGB oli oikea Suomelle. Oli siltoja, ratoja ohjusvaunuille, dieselvarastoja, jne. Ja kuvaavaa oli, että kun ajattelin rikosilmoittaa maanpetoksen, joka poliisimies asemalla jätti tiskinsä ja huoneensa ja uhkaili ulos. Vain "oikeistolaisia" konspiraatioita voi tutkia, yya-sopimus oli pyhä ja koskematon.

Jutu herätti kiusallista huomiota kotikaupungissa. Niinpä seuraava "kuulustelija" oli Suomen armeijan vormussa - ja tarkka kopio Valvontakomission venäläisupseerista talvelta 1944-45. Mutta "virallisesti" ei siis mitään koskaan tapahtunut, ei myöskään aiempaa kidnappauksen yritykseltä vaikuttanutta "tapaamista," tai tapaamisia 1975. Eli kyllä se GRU oli Suomessa. Sitä ei vain saanut nähdä.

Käyttäjän pekkakauppala kuva
Pekka Kauppala

Ei Venäjän sotilastiedustelu tietenkään GRU:n kaatumiseen lopu, enkä näin ole halunnut sanoakaan. Sotilasasiamiehet jne. löytyvät ilman muuta tulevastakin Suomesta. Mitä tapahtuu on ITSENÄISEN sotilastiedustelun siirtyminen siviilitiedustelun alaiseksi huomattavin henkilökuntamuutoksin(jonka yhteydessä osa GRU:n henkilökunnasta siirretään eläkkeelle tai erotetaan, osa jatkaa SVR:n alaisina ja osa voi ehkä pelastuatua yleisesikunnan tavalliseksi osaksi). Mitä sen yhteydessä tapahtuu, on kuitenkin helposti ennustettava vakava ylimenokausihäiriö. Kuten tavallista Venäjällä ja yleensä suurvalloissa ei poliittisesti voittava puoli yleensä ole huolissaan siitä, että työntäessään syrjään vastustajiaan, myös heidän erikoistaitonsa menevät hukkaan. Stalinin terrori, joka alkoi GRU:n lähes koko johdon teloituksella, on siitä malliesimerkki -ja tulokset nähtiin osittain talvisodan ja osittain vuoden 1941 maailmansodan ensiviikkojen jättitappioissa.

Suomessakin sotilastiedustelu on toki ollut GRU:n käsissä. Mutta ahtaan sotilaspiirin ulkopuolelle ei GRU aiemmin juuri "ängennyt".

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Aleksandr Prohanov kuulee Varsovasta Vladivostokiin ulottuvan Viidennen Imperiumin kutsun. Helsinkiä hän ei viitsi edes mainita : D

http://zavtra.ru/cgi//veil//data/zavtra/11/934/11....

Matias Gerlich

Aivan kuten USA:lla alkaa olla suorastaan mahdotonta toimia "maailmanpoliisina" taloudellisten resurssien käydessä vähiin, alkaa Venäjällä olla suuria vaikeuksia hallita ja kontrolloida vähenevän väestön sekä rappeutuvan infrastruktuurin aikana liian suurta aluettaan. Tiettävästi maan väkiluku on laskenut 10 miljoonalla sitten vuoden 1991 ja pudotus olisi ollut vieläkin suurempi ellei entisistä neuvostotasavalloista olisi ollut muuttoliikettä eteenkin Moskovan ja Pietarin alueille. Venäjässä on nyt piirteitä jotka viittaavat että NL:n hajoamista seuraa ehkä sukupolven kuluessa myös itse Venäjän hajoaminen. Siperia on menettänyt yli 35% työvoimastaan kahden vuosikymmenen aikana.

Käyttäjän pekkakauppala kuva
Pekka Kauppala

Toveri Raul'in henkilöllisyyttä käsittelee juuri valmistunut lisäkolumnini. Voi klikata oikealta keskireunasta.

Toimituksen poiminnat